Tiistaina 19.11.2013
Tämänkertainen kirjoitus kyselee Vihtasillan torppien perään noin yhdeksän vuosikymmenen taakse ja sitä vanhempiin aikoihin. Otan mielelläni vastaan esim. torpankontrahteja eli vuokrasopimuksia ym. aihepiiriin liittyvää materiaalia, myös muistitietoa torppariajoista. Mutta lähdetäänpä nyt katsomaan perusteista alkaen, mistä tässä oikein on kyse. Ollaanko me torppareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan. Vai miten se nyt oli?
——————————————————————————————————————————————–
Noin sata vuotta sitten – 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa – ylivoimainen valtaosa laukaalaisista eli suoraan maataloudesta. Vuonna 1890 Laukaan aikuisväestöstä nimittäin peräti 94 % sai elantonsa alkutuotannosta ja 20 vuotta myöhemminkin luku oli vielä 84 % (Kuokkanen 1983, Laukaan historia III).
Maatalousväestö jakaantui
1) talonpoikaisväestöön eli tilanomistajiin
2) palkollisiin eli maatilojen piikoihin ja renkeihin
3) maanvuokraajiin eli torppareihin ja lampuoteihin sekä
4) kokonaan viljelysmaata vailla olleisiin itsellisiin eli mäkitupalaisiin ja loisiin.
Loiset eli kestit olivat maaseudun alinta kastia, johon kuuluvan perheen asuntona saattoi olla esimerkiksi talon sauna. Mäkitupalaisella sentään oli suullisen sopimuksen perusteella asuttavanaan taloon kuuluva mökkipahanen muttei varsinaista viljelysmaata.
Tilattoman väestön parhaiten toimeentulevan luokan muodostivat lampuodit ja torpparit. Ensin mainitulla tarkoitettiin kokonaisen tilan vuokraajaa, jälkimmäinen oli kirjallisella sopimuksella saanut viljeltäväkseen taloon kuuluvat tietyt pellot. Kuten aikaisemminkin on todettu, Vihtasilta oli ennen 1920-luvun suuria yhteiskunnallisia ja elinkeinoihin liittyviä muutoksia lukuisien torppien kylä. Alla olevassa kuvassa on luettelo, josta näkyvät Kuhankosken sotilasvirkataloon kuuluneet torpat Vihtasillan alueella. Luettelo on rajattu kartasta, joka tehtiin, kun vuokra-alueet tarkastettiin torppien itsenäiseksi tiloiksi muodostamista varten vuonna 1923. Tähän asti Kuhankosken (eli valtion) omistuksiin oli kuulunut maata yli 400 hehtaaria ja vesialueita yli 500 hehtaaria. Torpparien itsenäistymisen jälkeen valtion opetuskodiksi muuttuneen Kuhankosken hallintaan jäi 90 hehtaaria metsää, 21 hehtaaria peltoa sekä tontti- ja joutomaita. (Kuokkanen 1983, Laukaan historia III)
Kuhankosken torppia ja torppareita v. 1923 (Kartasta kuvannut AI 2013)
Torpparilaitos oli syntynyt 1700-luvulla yhtäältä tyydyttämään talollisten työvoimantarvetta ja toisaalta tilattoman väestön maantarvetta. Torpparit saivat asua ja viljellä sopimuksessaan eli kontrahdissa määriteltyjä isäntätalon tiettyjä maa-alueita omaksi elannokseen ja tietyin ehdoin esim. ottaa tarvepuita metsistä. Näitä oikeuksia vastaan heidän oli maksettava vuokraa erilaisina työsuorituksina ja luontaistuotteina.
Seuraavassa on rapiat 135 vuotta ennen tämän postauksen kirjoittamista allekirjoitettu torpankontrahti Vihtasillasta. Osapuolina ovat torppari Aleksanteri Kallenpoika Vejander (1843-1923), kansan suussa Vihta-Santtuna tunnettu, sekä Kuhankosken sotilasvirkatalon lampuoti Aleksanteri Närhi. Vihta-Santtu oli siis torpassaan oikeastaan alivuokralainen.
Wihtataipaleen torppaan, kuuluva Kuhankosken puustelliin N:o 16 Leppäveden kylässä Laukaan pitäjää, otan minä torppariksi Aleksanteri Kallenpojan seuraavilla ehdoilla nimittäin:
1 Saapi hän haltuunsa kaiken kartanon pellot ja niitut, jotka ennestään kuuluvat tähän torppaan, paitsi Yrjön niittu, jota vastaan hän saa Noro niitun sillä välttämättömällä velvollisuudella, että hän viiten vuoten ajalla rakentaa kartanon ja viljelykset puustellin asetuksen mukaiseen tilaan sekä sitte pitää ne laillisessa kunnossa oman etesvastuunsa haastolla, jos syynessä löytetään jotakin puuttuvaa.
2 Tarvis- ja polttopuut ottakoon torppari suurimmalla säästäväisyytellä Lääsän ulkometsästä ja kaikessa noutattakoon puustellin asetusta kontrahtin rikkomisen uhalla.
3 Kalastaa saapi torppari pienillä pyytyksillä vaan ei saa tulla talon tielle eikä koskeen.
4 Kaksikymmentä vuotta tulee vuotuinen vero olemaan neljäkymmentä (40) markkaa Suomen kultaa, jyvijä kaksi tynnyriä viisi kappaa rukiita ja kaksi tynnyriä ohria ja työtä yksi päivä viikossa hevosineen ympäri vuoten hänen omassa ruuassaan, yksi viikko miestyötä, heinäaikana viisi apupäivätyötä, yksi mies jokaiselle ruisriihelle ja kaksi miestä joka toiselle suviviljariihelle, kaikki nämä talon ruuassa, sekä kolme naulaa aivina kehruksia talon aineista ja viites osa puustellin maantie ja siltatyöstä kuin myös yksi työreki ja vesisaavi.
Vaan kahdenkymmenen vuoten kuluttua lisääntyy raha- ja jyvävero kymmenellä prosentilla ja kolmenkymmenen vuoten kuluttua taas kymmenellä prosentilla.
5 Jos torppari kaikin puolin täyttää velvollisuutensa ja elää siivosti ja kristillisesti, niin on tämä kontrahti seisovainen neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Vaan osoittaako velttoutta ja laiminlyö asuntovelvollisuutensa eli veron teon niin on tämä kontrahti samassa rikottu joka vahvistetaan Laukaassa maaliskuun 9 p 1878.
Abraham Närhi
Tähän konrahtin olen kaikin puolin tyytyväinen ja sitoun sen täytämisen, aika etelinen
Aleks Santer Kallen poj ka
Totista Petter Koistinen Kasper Wuormäk
Kirjotti Sama
Vastaa