Vihtasillan kyläyhdistys

Lauantaina 28.12.

Kirjoittelin jo jokin aika sitten tänne Vihtasillan entisaikojen ammattiosaajista. Olisikohan jollain omakohtaisia muistoja tai toisen käden tietoa seuraavista henkilöistä, jotka Vihtasillan kylän elämässä ovat olleet tärkeitä osaajia ja yhteisön jäseniä? Toistaiseksi käytettävissä olevat tiedot heistä ovat vielä kovin niukkoja ja hataria. Vastauksia ja vinkkejä tiedon mahdollisista lähteistä voi lähetellä vaikkapa sähköpostiin vihtasillankylakirja@gmail.com. Myös muista kylän tärkeistä osaajista otan mielelläni tietoja. Tietojen antajat tietenkin mainitaan lähteinä ja tottakai myös nimettömänä saa pysytellä, jos sellaiseen kokee tarvetta.

Elli Lahtonen asui pienessä mökissään vanhan nelostien varressa Järvenpään pellon eteläisellä reunalla. Tarkempaa aikaa ei ole kerrottu kuin ennenvanhaan. Elli oli Vihtasillan ja lähiseutujen lapsenpäästäjä. Kun synnytykset tapahtuivat vielä kotioloissa, tarvittiin Ellin kaltaisia paikallisia kyläkätilöitä, joita paarmuskoiksikin (ruots. barnmoderska) sanottiin. He olivat käytännössä itseoppineita, useimmiten vähintään keski-ikäisiä tai sitä vanhempia itse synnyttäneitä naisia. Osa oli ehkä hiukan jotain kirjoja aiheesta lueskellut, mikäli lukutaitoa sattui olemaan. Kun lapsi ilmoitti tulostaan, joku lähetettiin viemään juoksujalkaa sanaa lapsenpäästäjälle. Oma tai perheen käytettävissä oleva muu sauna muuttui kiireen vilkkaa lapsisaunaksi. Kuumuus sterilisoi pinnat ja lämmintä ja puhdasta vettä tarvittiin tietenkin synnytyksen jälkeisiin pesutoimiin.

Paarmuskan tehtävänä oli hoidella synnytykseen liittyvät käytännön aputoimet synnyttäjän rohkaisemisesta ja tukemisesta uuden tulokkaan navan sitomiseen. Saunaan, jossa synnyttäjä ja paarmuska olivat, ei muilla yleensä ollut pääsyä, miehillä varsinkaan missään tapauksessa. Kivunlievitykseen tiedetään käytetyn jossain määrin viinaa. Se saattoi olla tarpeen rentouttamaan myös kätilöä joissain tapauksissa. Luonnonmukainen synnytys alkeellisissa oloissa kun oli varsin suuri riski sekä äidille että syntyvälle lapselle.

Otto Lahtonen oli puolestaan tinuri. Kupari oli  vielä 1900-luvun alkupuolella tärkeä talousastioiden materiaali kaikissa kansankerroksissa. Kupariastiat piti tinata sisäpuolelta, jottei kuuma vesi olisi liuottanut myrkyllistä kuparia ruokiin ja juomiin. Tinaus oli ammattimiehen työtä ja edellytti ehdottoman puhtaan (eli lyijyttömän) tinan käyttämistä. Tinuri kulki talosta taloon pannujen sisuksia tinaamassa. Tinatanko saatiin juoksevaksi “tapetulla” suolahapolla. Kun kuparipannut alkoivat siirtyä aittoihin tai koristeiksi tupien uuninpankoille,teknistyvässä maailmassa tinaustaitoja saatettiin tarvita vaikkapa auton tai traktorin jäähdyttäjän paikkaamiseen. Kiertäviä tinureita näihin hommiin ei tainnut juuri enää olla saatavilla.

Alla olevassa kuvassa Lahtosen mökki on ympyröity punaisella. Kartta on Maanmittaushallituksen julkaisema Laukaan pitäjänkartta vuodelta 1941.

Toivorikasta pian alkavaa vuotta 2014 kaikille!

Antti

 

Otto, Siiri ja Elli Lahtonen kuvattuina kotimökkinsä kuistilla. Kalervo Puttosen kokoelmat.                     Karttakuva Vihtasilta2

Otto, Siiri ja Elli Lahtonen kuvattuina kotimökkinsä kuistilla. Kalervo Puttosen kokoelmat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.